* * *

Minä rakastin metsää ja maailmaa, 
nyt rakastan häntä mä vain, 
hän on minun metsäni, maailmain, 
hän on minun ainoain. 

Minä rakastin yötä ja päivää myös, 
nyt rakastan häntä ma vain, 
hän, hämärän impeni ihmeellinen, 
niin vieno, mut väistyvä ain. 

Minä rakastin muita ja itseäin, 
nyt rakastan häntä mä vain, 
hän on mulle minä, hän on mulle muu, 
hän on minun armahain.